Vaikkakaan en tiedä

Vaikkakaan en tiedä, mitä tulee tapahtumaan Kun tammikuussa sain kysymyksen kirjoittaa aiheesta ”Maailma eurytmistin silmin”, valitsin omaksi kirjoituskuukaudekseni huhtikuun. En arvannut, millaisessa maailmantilanteessa tätä kysymystä pohtisin. Kevät hehkuu valoa ja lisääntyvää lämpöä, maa vihertyy, versovaa elämää pulppuaa ja kuhisee kaikkialla. Kuitenkin kaikki on toisin, ilmassa on uudenlainen jännite, hiljaisuuden alla tiivistyvä voima.

Sen kautta voi kokea, miten dramaattista näkymätön ja hiljainen voi olla.

…seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä, Jos tämä hetki olisi musikaalinen tapahtuma, olisimme keskellä jonkin aivan uuden teeman kehittelyä. Tuttujen teemojen sekaan on syntynyt kaikessa hiljaisuudessa uusi teema. Aluksi lähes huomaamaton, hiljainen melodiakulku, joka soi vanhojen kuvioiden alla hitaasti voimistuen. Uusi, huomaamaton alkaa kehittyä ja luo jännitteen, jonka kautta vanha teema näyttäytyy yhtäkkiä toisin. Vanhaa teemaa on vaikea tunnistaa, koska uusi teema synnyttää siihen jotain, mihin kuulija ei ole tottunut. Vanha teema hiljenee. Jännitteen keskelle syntyy tauko, hiljaisuus.

Kuva: Janitta Koskinen

Eurytmistille tämä hetki sisältää suurimman liikkeen. Se hiljainen hetki, joka on kuin äänetön hengenveto, sisältää vanhan ja uuden välisen jännitteen, irtipäästön ja ajattomuudessa tapahtuvan liikkeen kohti uuden luomista ja vastaanottamista. Otammeko vastaan dramaattisesti tummuvan, tiivistyvän ja syvyyteen vajoavan sointimassan vai nouseeko sen läpi sävel, joka on kuulaampi, tuoreempi ja voimakkaampi kuin valtava tiivistyvä tummuusmassa sen ympärillä? Mikä on tämä tapahtuma?

En voi muuttaa sitä pelkäämällä – mutta se, mitä tapahtuu, muuttaa minua. Muunnun tämän musiikin mukana, liikun kohti tulevaa motiivia, joka on syy sille, miksi menneisyys oli niin kuin se oli. Uusi synnyttää dissonanssin vanhaan harmoniaan, mutta dissonanssin kautta tapahtuu kehitys, jonka ainoa mahdollisuus on vapautua, kun sen aika on.

Odotan sitä täydellisellä mielenrauhalla, mielessäni kuin meren tyyneys. Tyyneys on oikeastaan aktiivinen tila, valinta. Tyyni meri heijastaa auringon ja kaiken olevaisen kirkkaammin. Meri, jonka olemus on olla alati muuntuva, tekee silloin pinnallaan tilaa kaikelle, mikä on sen yläpuolella.

Tuska ja pelko estävät kehityksemme, sillä tuska kietoo meidät itseemme ja pelko jähmettää liikkeen, joka on elävän elementti. Eikä kuitenkaan kukaan meistä kulje sävelmänsä läpi tuskatta tai pelotta. Mutta tietäessäni, että pelon ja tuskan aallot torjuvat sen, mitä sieluihimme on tulossa tulevaisuudesta, voin työskennellä niiden läpi ja nähdä, miten syvä ilo on ankkuroitunut kipuun ja todellinen rohkeus syntyy pelon läsnäolossa.

Ja kuinka usein luulenkaan, että minun käsissäni on se, mikä oikeastaan tulee minulle tulevaisuudesta? Kun liikun musikaalisen läpi, luon tilan sävelelle, melodialle, musikaaliselle virralle. Mutta itse sävel tulee minulle tulevaisuudesta! Olkoon se sitten tuskan tai ilon sävel, otan sen vastaan ja annan sen ilmentyä. Kaksi virtaa yhdistyy – meren tyyneydessä ilmenee taivaan laajuus. Luota siihen, mitä sanotaan tapahtumien jumalalliseksi viisaudeksi

Musikaalinen tapahtuma rakentuu sävelten välisiin yhteyksiin ja on ymmärrettävissä vain kokonaisuudesta käsin. Silloin voi nähdä, kuinka päämäärä on läsnä jo ensimmäisissä sävelkuluissa, mutta musikaalisen tapahtuman mieli ja merkitys syntyy kehittyen. Kuoleman ja syntymän virrat kietoutuvat toisiinsa täydellisen varmoina siitä, että sen mitä tapahtuu, täytyy tapahtua.

Uusi melodia luo dissonanssin sävelkudelmaan, näennäisesti häiritsee tuttua harmoniaa. Jännite, joka musikaalisessa syntyy teemojen kehittelyn myötä, olennoituu dissonanssiin ja vapautuu uuteen harmoniaan. Joskus musikaalinen kulkee dissonanssista toiseen. Kivusta kipuun. Kestämmekö sen? Elämmekö tietäen, että sen vaikutukset johonkin suuntaan tulevat olemaan hyvät? Todistammeko silloin luomistapahtumaa, jossa pieni huomaamaton musikaalinen ele horjuttaa vallitsevaa rakennetta ja tasapainoa? Ulkoinen muotorakenne, sovinnainen teema ja muunnelmat saavat vastavoiman, joka ei toimi vanhojen sääntöjen mukaisesti. Mikä tapahtuma! Hiljaisuudesta nouseva crescendo, joka muuntaa koko sinfonian. Mitä tapahtuu tälle teemalle? Miten tämä musiikki kehittyy?

Dissonanssi on eräänlainen konflikti. Konflikti, joka luo liikettä, vastusta, dynamiikkaa. Lempeässä harmoniassa voi kellua loputtomiin, pääsemättä juuri mihinkään. Dissonanssi vaatii ratkaisua, purkausta, suuntaa, intentiota, pyrkimystä. Olemme tottuneet tietynlaiseen harmoniaan, koemme sen oikeaksi ja kauniiksi. Uusi musiikki luo uudet säännöt, uuden harmonian, jossa dissonanssi on ennakoimaton ja vapaa.

Jokainen dissonanssi on eräänlainen kuolema, vapautus vanhan olemassaolon tilasta.

Mutta samalla se, mikä elää harmoniassa on melodian hauta, kokee eurytmisti liikkeen virrassa. Hauta! Sillä todella musikaalinen elää vain melodiassa, kehittyvässä. Ja ennen kaikkea siinä, mikä syntyy hiljaisuudesta sävelten välillä. Hiljaisuudesta, joka on aina erilainen, riippuen siitä, mikä sitä ympäröi.

Melodia, hauraskin, voi täydellisesti hajottaa vallitsevan harmonian. Sillä elävä voi murtaa haudan.

Ja sen juuri elävä tekee. Tämä tunnelma sanoissa, tunteissa, ajatuksissa, on luottamuksen tunnelma jonka tulisi muuttua rukoukseksi elää pelkästään luottamuksesta ilman minkäänlaista varmuutta olemassaolossa, luottamuksesta aina läsnä olevan henkisen maailman apuun. Muulla tavoin ei tällä hetkellä todellakaan voi elää, jottei rohkeus pettäisi.

"The time has come to realize that supersensible knowledge has now to arise from the materialistic grave." - Rudolf Steiner

Pääsiäisenä 2020 Janitta Koskinen Kursivoitu teksti: Rudolf Steiner: Luottamus (Suom. Kaarina Linblad)

Janitta Koskinen

Huhtikuun blogin kirjoittajana toimi Janitta Koskinen (s. 23.2.1979); Eurytmisti ja eurytmiaterapeutti. Työskentelee Elias-koululla eurytmiaterapeuttina ja opettajana eurytmiakoulutuksessa.

Vuoden 2020 Blogit käsittelevät teemaa: "Maailma eurytmistin silmin". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt saada nähdä maailman 12:sta eri eurytmistin näkemänä ja kokemana. Blogien avulla voimme saada jonkinlaisen ilmaisun sille, miten eurytmian harjoittaminen voi kehittää ihmisen tietoisuutta ja tapaa ymmärtää maailmaa sekä itseään.